Maalari maalasi taloa - Eikun käsitteli peittävällä puunsuojalla..

Sepäs olisi talon väri päätetty, eikä päätökseen pääseminen aiheuttanut ollenkaan niin suurta koepurkkiepisodia kuin aiemmin kerkesin pelätä! 

Töihin mennessä muutama aamuna kävin tsiikailemassa (No okei, ja ehkä muutaman kerran työpäivänaikanakin) Tikkurilan mallipalasia, ja jotenkin niistä joka katselmuksella yksi sävy kaikessa puhtaanvalkoisuudessaan nousi yli muiden. Vahvistuksen tälle sävyvalinnalle antoi vielä vastavalmistunut tuttavien talo, jossa samaa 619x sävyä on käytetty. Sävy on pelkällä harmaalla aavistuksen verran taitettu valkoinen, mutta toivoin nimenomaan sävyä, joka ei taitu keltaiseen. Kylmä valkoinen siis. Nurkka- ja ikkunanpielilaudat maalataan sävyttämättömällä vinhalla. 

11.6. Jee, tästä se lähti!

11.6. Ja tähän päästiin tälle iltaa.

Markus reippaana poikana pyöräili tontille viime syksynä. Jotenkin talvi pääsi yllättämään, ja pyörä jäi varaston taakse tontille talvehtimaan. Vaan kuinkas sitten kävikään, ei auttanut pyöräilemään mielivän miehen kuin googlettaa kauanko räkättien pesimäaika kestää. Pyörä on nyt siis varattuna vielä muutaman viikon.

16.6. Kanssamatkustajat :D

Sutit on taas heilunut, on käsitelty lautaa ja talokin sai oman osansa pohjusteesta. Suojamuovit ikkunoista on poistettu sitä mukaan kun Valttauskierros on edennyt talon ympäri. Sieltä se kuoriutuu pikkuhiljaa, hyviä ilmoja toivon siis. 

19.6. Talon valttausta

19.6. Räystäänaluslautojen maalausta
ja kuivaustelineet.

21.6. Talossa ensimmäinen kerros Vinhaa. 

Tuossa hirsiseinässä on sellainen ihan älyttömän hyvä puoli, että kun se on vaakatsossa, voi maalata helposti maantasalta siihen asti mihin yltää. Tästä voimme siis päätellä allekirjoittaneen varvistellessaan yltävän noin yhdeksän hirren korkeuteen. Seuraavaksi onkin haettava tikkaat apuun. 

Tallissa tehtiin kyllä hölmö moka, kun ensimmäinen kerros maalattiin ohennetulla Vinhalla- aivan turhaan. Kaksi kerrosta ohentamattomalla vihnalla peittää todella hyvin ja antaa tasaisen lopputuloksen. Nyt tuo tallin tienpuoleinen seinä kuultaa läpi, joten sen joutuu varmaan maalaamaan vielä kertaalleen. Ei siis mitenkään kuultomaalatun näköinen, vaan itse kun tietää sen näyttävän vähän eriltä niin johan pistää silmään.. Ehkä siihen tottuu, tai katsotaan sitten lopuksi jos jää vielä aikaa tälle kesälle se kertaalleen sutia, kunhan kaikki muu keretään ensin.

21.6. Tallin kuultava seinä..

21.6. Puoli hirsikertaa maalattuna. Yläkerrassakin on muuten
ikkunat paikoillaan, niihin on vain jätetty tuulensuojalevystä
palaset suojaksi.

Mahtavasti raikastuu talon ilme kun se saa väriä pintaan! Tehtävä listalla olisi maalaamisen lisäksi ikkunanpieli- ja räystäänaluslaudat. Parikuukautta alkaa työntekoakin olemaan jo takana, ja pikkuhiljaa alkaa tottumaan uuteen päivärytmiin, poikien hoidossa oloon ja siihen, että töistä päästessään hakee pojat, ajelee suoraan raksalle ja sieltä vasta iltasella sitten kotiin. Työtä työnperäänhän tämä on. Työpaikastani pidän kyllä niin kovasti, että ei edes harmita että koko kesä menee töitä tehdessä!  

Näin meillä, ulkohommiin keskitytään siis nyt kun kelit sen sallii, että syksyksi saataisiin ulkoapäin kaikki pakettiin.